Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tekijän tietoutta käsitteestä kaunoaisti. Kaunoaisti tarkoittaa esteettisen ja eettisen yhdistävää aistia. Tutkimuksen yksi päämäärä oli tarkastella esteettisen ja eettisen suhdetta toisiinsa taidekasvatuksessa eri aikoina.Tavoitteena tutkimuksessa oli kartoittaa kaunoaisti-käsitteen eri ilmenemismuotoja ja puhetapoja eri aikoina syntyneissä taidekasvattajien laatimissa kirjoituksissa ja vertailla niitä. Tutkimuskohteiksi valikoituivat 1920-luvulla vaikuttaneen taidekasvattaja Lilli Törnuddin tekstit, joissa kaunoaisti useaan otteeseen mainitaan. Vertailukohteena Törnuddille tutkimuksessa oli Sirkka Laitinen, joka kirjoitti vuonna 2003 väitöskirjansa nuorten esteettisestä ja eettisestä pohdinnasta. Laitisen teksteissä ei mainittu käsitettä kaunoaisti, mutta sen elementit, estetiikka ja etiikka, olivat keskiössä.Tutkimusmenetelmä oli hermeneuttinen. Menetelmälle on ominaista vuoropuhelu tekstin ja tulkitsijan välillä. Tutkielma jakaantuu kolmeen osaan, ensimmäisessä osassa valotetaan ajankuvaa sekä avataan keskeiset käsitteet sekä esitellään tutkimusmenetelmä. Toisessa osassa käsitellään Törnuddin ja Laitisen kirjoituksiin kauneudesta ja hvyydestä. Kolmannessa osassa pohditaan heidän ajatustensa yhteväisyyksiä ja eroavaisuuksia.Tutkimus osoitti Törnuddin ja Laitisen ajattelun väliset erot ja yhteydet. Yhteistä heidän ajattelulleen oli oppilaan sisäisen maailman ja elämän rikastuminen taiteen ja esteettisten elämysten kautta. Molemmat myös korostivat taideopetuksesta saadun tiedon mahdollisuutta sovellettuna muuhun elämään. Törnuddin ajattelusta pääkohdiksi nousivat taiteen sivistävä ja kansaa yhtenäistävä vaikutus, jonka pohjana yhtenäinen hyvyys- ja kauneuskäsitys oli. Toisin kuin Laitinen, Törnudd ei kannustanut oppilaitaan kriittiseen ajatteluun. Laitinen korosti, että oppilaan oli tärkeää itse muodostaa käsitys siitä, mikä oli kaunista ja hyvää.
展开▼
