Benedict Anderssonin tunnetun määritelmän mukaan kansakunnat, kuten kaikki kasvokkaiskontakteihin perustuneita varhaisia kyliä suuremmat yhteisöt, ovat kuviteltuja yhteisöjä. Ne on rakennettu luovan ajattelun myötä. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten kansallisen identiteetin rakentamisessa käytetään menneisyyttä. Identiteetti ymmärretään artikkelissa minäkuvana, joka koostuu kaikesta, millä yksittäinen ihminen tai ihmisryhmä itseään määrittelee. Tutkimusmenetelmänä käytämme historiallista kuvatutkimusta. Sen lähtökohtana on oletus siitä, että yksilön muodostamaan mielikuvaan ihmisistä ja kulttuureista vaikuttavat hänen henkilökohtainen taustansa, koulutuksensa, persoonallisuutensa sekä se aika ja poliittiset olosuhteet, joiden vallitessa kyseinen kuva on muodostettu. Tässä tarkasteltavan kansallisen identiteetin eli minäkuvan rakentamisessa keskeisellä sijalla ovat perinteisesti olleet legendat, tarinat vanhoista hyvistä ajoista, kestävistä traditioista, sankarillisista teoista ja dramaattisista kohtaloista - siis lyhyesti sanottuna menneisyys. Nämä tarinat ovat osa "kansallista narratiivia", kertomusta, jolla pyritään yhdistämään erilaisista lähtökohdista peräisin olevat ihmiset yhden yhdistävän kansallisen identiteetin alle. On kuitenkin syytä tiedostaa, keiden kokemukset otetaan mukaan ja millaisia kokemuksia ja tarinoita jää tämän luonnollistetun narratiivin alle piiloon.%In the article, we study how the past is used in building the national identity in four historical novels by Jussi Kukkonen, a novelist and journalist at the Finnish newspaper Kainuun Sanomat, who wrote over 60 novels between 1919 and 1955. The theoretical background of the study is drawn from the historical study of images, identity studies and gender studies as it applies to identity and the role that gender plays in the construction of nationality and national identity. The novels in question are set in the Kainuu region in eastern Finland in the 17th and 18th centuries, but the novels are also firmly embedded in the nationalist politics of the 1930s and 1940s. Finnish national identity is firmly constructed by highlighting the differences between Finns and their next-door neighbours, Russians. In the novels studied, the antagonistic and hostile relationship between Finland and Russia is very much present and is represented as an eternal truth: Finns and Russians cannot be friends; their differences are more than skin-deep. The national identity that Kukkonen portrays and constructs is deeply rooted in war and the valour of fighting. Indeed, it is success on the battlefield that gives the Finns their right to exist. The ideal features of a perfect Finn are all found in the people of Kainuu. In his novels, Kukkonen also reflects and accentuates the difficult position of Karelians between Finland and Russia, which was an important issue in 1930s and 1940s Finland. Karelians are presented as a half-way people, not wholly Russians but not quite Finnish enough, either, which gives rise to a lot of problems as Kukkonen's characters ponder their relationship and feelings towards Karelians. The characters in all four of the novels studied are quite one-dimensional and seem to be created only to serve Kukkonen's political tendencies. This holds true especially for the female characters, whose main role, apart from being mothers and wives, is to motivate the men to action. The barbarity of the enemy is accentuated by the rape and suffering of women. Only in one novel out of four, Linnanpäällikön tytär, ("The Daughter of the Castle Chief) is the protagonist a woman, but even then it can be asked whether she is actually written as an independent and personal character, or whether she is mainly used as a parable to symbolize Finland's difficult geopolitical position between East and West.
展开▼
