Puulustotutkimusta eli dendrokronologiaa käytetään usein historiallisen tutkimuksen yhteydessä. Puun vuosirengas eli lusto muodostuu kasvukauden aikana ja puun kasvulle tärkeät ympäristömuutokset tallentuvat lustojen leveysvaihteluiksi. Mitatut lustonleveydet muodostavat aikasarjoja, usean puun keskenään verrannolliset lustosarjat puolestaan puulustokronologioi-ta, joiden kasvunvaihtelut voidaan todentaa kalenterivuosien tarkkuudella. Näin aikaansaatuja kronologioita voidaan käyttää referenssimateriaalina ajoitettaessa historiallisia puurakennuksia ja -rakenteita, niistä mitattujen lustosarjojen perusteella. Tämä katsausartikkeli kohdistuu Ylivieskan vanhan kirkon raunioista peräisin olevien puurakenteiden dendrokronologiseen tutkimukseen. Kirkon lattianiskoja edustavista neljästä erillisestä lustosarjasta kaksi pisintä ristii-najoittui referenssikronologian suhteen vuosille 1425-1784 ja 1444-1784, analyysin näin ollen tuottaessa terminus post quem -ajoituksen rakennuksen kyseisille osille. Dendrokronologisesti johdettu ajoitustulos, 1784, vertautuu luontevasti kirkkorakennuksen historiallisesti tunnetun rakennusvuoden, 1786, kanssa. Ristiinajoitetut lustosarjat osoittivat vuoden 1696 luston edustavan huomattavan heikkoa kasvua, huonon kasvuvuoden sattuessa yhteen samana ja seuraavana vuonna koettujen suurten kuolonvuosien kanssa. Useammista hirsistä, rakennuksista ja laajennetulta alueelta kerätyt ja kootut puulustokronologiat mahdollistaisivat puiden vuosilustokrono-logioiden käytön ympäristöhistoriallisena tietolähteenä.%Wooden buildings and structures are commonly dated using their tree-ring materials. Tree-ring dating of historical and archaeological constructions has been practiced for about a century. The science of tree-ring dating started to develop in the southwest of North America where tree-ring samples of the Puebloan ruins were extensively studied by Andrew Ellicott Douglass who also developed the first archaeological tree-ring chronologies. Since then, the tree-ring research (dendrochronology) has become widely applied dating method in different parts of the world and this method has actually become an integral part of archaeological and historical investigations. In Finland, the construction of tree-ring chronologies has for long been carried out by forest researchers and Quaternary geologists who have largely used tree-ring data from living trees in combination with subfossil tree remains preserved for centuries on dry forest ground and even for millennia as buried in lake sediments and in peat-bogs. Combined with potential of using architectural tree-ring materials, these datasets constitute a multifaceted tree-ring approach of national scale with different types of data complementary to each other.
展开▼
